Päivien viemää

Toukokuussa on pitänyt kiirettä. Olen toisinaan vallan hajamielinen, joten päätin tehdä omaa ja J:n arkea helpottamaan yhteisen seinäkalenterin. Kalenteri osoittautui eri toimivaksi, joten jatkossa ajattelin tehdä moisen joka kuukausi.

Sisälläni asuu pieni kontrollifriikki, joten ihan sydäntä lämmittää, kun saan lokeroida vuosia kuukausiksi, kuukausia viikoiksi ja viikkoja päiviksi. Tällainen omatekoinen kalenteri toimii myös mukavasti päiväkirjana, jota voi tulevaisuudessa selailla ja muistella, millä menoilla sitä on päivänsä täyttänyt.

  

I couldn't find a right kind of calendar for our kitchen wall, so I decided to do one by myself.

Tyylitietoinen kissa (ronkeli rontti)

Ostin jo hyvän aikaa sitten Hämeenlinnassa majaillessani harmaata trikookudetta, Wetterhoffin talossa sijaitsevasta Kide myymälästä. Tarkoituksenani oli kai alunperin virkata kylpyhuoneeseemme matto. Törmäsin kuitenkin tähän eilen tein -blogin mainioon ohjeeseen. Tottahan toki minäkin tekisin Fedjalle oman pesän!

Ohje oli yksinkertainen ja jopa minä osasin sitä tulkita, vaikken ole eläessäni ennen trikookuteesta mitään virkannut. Muutenkaan en voi kehua olevani kummoinenkaan virkkaaja. Koukkua paremmin ovat aina pysyneet käsissäni puikot. Virkkaamisesta tulee usein peukalo kipeäksi. Tapahtuuko muille ikinä niin, vai liekö minulla väärä virkkuuote?

Eihän tuosta minun tekeleestä mitenkään päin katsoen kaunis tahi siisti tullut, eikä lainkaan yhtä hemaiseva kuin ohjeessa. Optimisti sisälläni kuitenkin intti, että kyllä kissani varmasti siitä tykkää, kun on muutenkin aina änkemässä mitä kummallisempiin ahtaisiin onkaloihin. Olin väärässä. Sain toverin kerran pyörähtämään pesässä makupalan avulla. Sen jälkeen rontti ei ole vilkaissutkaan pesään päin.

Seuraavalla viikolla J:lle tuli postissa paketti, joka jäi lojumaan keittiön lattialle. Se oli Fedjasta paljon tyylikkäämpi ja mielenkiintoisempi asumus. Mikä ryökäle! Koska minun sisustussilmäni on hieman eri maata, ei Fedja saanut yhtä iltaa pidempään nauttia pahvilaatikostaan, vaan joutuu tyytymään vanhaan suosikkipaikkaansa saunaan.

Pesän aion purkaa ja etsiä ohjeen mattoon. Menee muuten kuteet hukkaan, kuin helmet sioille.

  I tried to make a stylish little nest for my cat. I found this wonderful tutorial from eilen tein-blog. Too bad my cat prefers cardboard boxes and sauna.

Kirjanmerkki

 

Palmikkopanta

Tovi sitten valmistui korville uusi lämmittäjä. Olin ajatellut tehdä semmoisen mummomaisen tyylikkään palmikkopannan. Pannan valmistuttua aloin kuitenkin empimään, notta onkohan moinen palmikkokuosi kuitenkaan oikein mieleeni. Päätin työstää tekelettä lisää, ja sainkin aikaiseksi monikäyttöpannan. Niinä päivinä, kun haluan syleillä sisäistä mummoani, voin käyttää turbaanimaista palmikkokuosipantaa, kun taas päivinä jolloin tytönhupakko minussa saa vallan, voin pukea pannan päähäni käännettynä rusetilla. Tylsyyspäivinä pannan voi pukea ilman rusettia tahi palmikkokuosia. Kätevää.

 

I made this headband last week. There's three ways of wearing it. Quite handy don't you think?

Turkanen!

Hortonomit hoi! Kertokaa, miksi orkidealleni kävi näin kehnosti. Se kasvatti ensin hienon uuden varren, johon ilmestyi mehevät nuput. Aikansa nuppuja riiputettuaan päätti kuihduttaa ja tiputtaa ne. Ihan tuosta noin vaan. Tuhannen tulimmaista kuinka minua tämä kismittääkin!

Why, oh why, did this happen to my orchid?

Pääsiäinen

Tänään ilma helli helsinkiläisiä. Eihän näin kaunista ja aurinkoista pitkäperjantaita ole nähty miesmuistiin. Mainiota kerrassaan! Kuljeskelin Pikku Huopalahden tienoilla ja nautin maisemista. Jollakin kummalla tavalla tuo kyseinen kaupunginosa miellyttää silmääni erikoisuudessaan. En osaisi kuvitella keksipakettitalossa itse asuvani, mutta aina ohitse kulkiessani ympäristöä innolla tutkailen. Erityisesti pidän siluetista, joka kaislikon takaa lymyillen paljastuu hempeissä pastellisävyissään.

Kaisilkosta olen vallan hurmioiunut. Muistan, kun lapsena teimme koulussa teoksen nimeltä "Talven törröttäjät". Se muodostui valkoiseen styroksilevyyn tökityistä kuivaneista kaisloista, koiranputkista ja heinistä. Teos oli mielestäni lumoava. Luulen, että mielikuvitukseni on lisännyt teokseen jotain glamööriä, sillä näin kun äkkiseltään ajattelee ei se ehkä kovin kummoinen ole voinut olla. Joka tapauksessa, talvisin olen aina tykännyt katsella hangesta törröttäviä kuivaneita kasveja.

Lempiruokaani tällä hetkellä on ehdottomasti uunijuurekset. Voi veljet, kuinka vie kielen mennessään, kun antaa miedolla lämmöllä uunissa hiljalleen kypsyä bataattia, lanttua, porkkanaa, perunaa, sipulia, valkosipulia... Aluksi kevyt pyöräytys oliiviöljyssä, päälle reilusti tuoretta rosmariinia, timjamia ja suolaa ja avot! Juuresten kanssa maistuu helpoista helpoin uunilohi, jonka päälle tarvitaan ripaus suolaa ja sitruunapippuria. Paistoaikaa lohelle ei tarvita kuin noin 20min.

Mukavaa Pääsiäistä!

Happy Easter!

Pikkusiskon pipo

Pikkusiskoni huitelee pitkin maailmaa. Viime viikonloppuna nähtiin pitkästä aikaa. Joulun tienoilla häneltä oli jo tullut toive piposta. Pipon piti olla "semmoinen suippana, laitapuolen kulkijamainen tupsulla". Sunnuntaina sai tyttö päähänsä lämmikettä. Mieltäni lämmittää ajatus tupsupäisestä rimpulaisestani milloin isossa omenassa, milloin valon kaupungissa.

"suippana tupsulla"

My little sister asked me to make her a beanie. She wanted it to be "hobo-ish with a bobble".