Pesänrakennusta

Viime viikolla se sitten alkoi. Pesänrakennusvietti. Sain päähäni, että ruokapöytämme ja tuolimme on maalattava. Ja sen piti tapahtua nyt, eikä heti. Marssin Starkkiin ja ostin maalia. Koko päivän sudittuani sain valmista. Ruokailutilan ilme kirkastui kertaheitolla!

Lähtötilanne.
Tummanruskeaksi petsattu pöytä, johon Fedja on tehnyt omat puumerkkinsä.

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen meinasi tulla itku. Voiko tästä ikinä tulla hyvä?

Muistoja Fedjasta.

Tuo maalitela oli eri kätevä.

Tuoleihin valitsin hieman eri sävyn kuin pöytään, jotta lopputulos ei olisi liian tylsä.


Ta-daa!

Kyllä nyt kelpaa!

Puhdekoomasta palautumista

Niinkuin jo aiemmin mainitsin on kesääni mahtunut paljon myllerrystä, eikä aikaa ja energiaa ole löytynyt blogia päivittää. Myös kaikki käsityöt ja puhdehommat ovat olleet aikalisällä. Nyt vihdoin alkaa olla olo semmoinen, että tekee mieli kaivaa puikot ja langat esiin ja pistää kutimet sauhuamaan. Päätin lämmitellä neulontalihaksia aloittamalla villasukista. Ostin jo viime talvena Oulunkylän lankakaupan alennuskorista herkullisen pehmoista vaaleanpunaista Jade-lankaa. Lanka on 70% villaa ja 30% alpakkaa. Sukan varteen tein Cornwallilaista ristikko-kuviota, jonka löysin Mary Webbin Pieni Suuri Neulekirjasta. Sopii mielestäni mainiosti sukan varteen luomaan mukavaa muhkeutta ja muhkuraa nilkkoja lämmittämään.



































Näistä kuvista selvinnee, mikä se nyt niin kovin on elämää pistänyt myllerrykseen... <3



Puolukkapuuro

Täällä ollaan taas. Tovi ehti vierähtää blogin ollessa aivan oman onnensa nojassa. Kevät ja kesä olivat elämässäni yhtä myllerrystä ja viimeisimpänä mielessäni oli piskuinen blogini. Nyt on kuitenkin taas korkea aika tarttua toimeen!

Männä viikolla vierailimme isäni tykönä ja kotiin tuomisiksi antoivat meille läjän puolukoita. Ihania puolukoita! Niinpä meillä onkin nyt nautittu useana iltana iltapalaksi maan mainiota puolukkapuuroa. Ohje on hyvin simppeli:



Puolukkapuuro (a.k.a.Vispipuuro)

1l vettä
1,5 dl tummia mannasuurimoita
3dl (tai vähän enemmänkin) puolukoita
1dl (tai vähän vähemmän) intiaanisokeria
ripaus suolaa

1. Sekoita puolukat, sokeri ja suola veteen kiehumaan. 2.Veden kiehuessa, vatkaa mannasuurimot hiljalleen joukkoon. 3. Keitä puuroa noin 7min hiljakseen, välillä sekoittaen. 4. Anna puuron jäähtyä (malttamattomat jäähdyttävät puuroa kylmävesihauteessa tiskialtaassa) 5. Vatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi. Itse pidän eniten puurosta, jossa on vielä puolukan palasia joukossa, eikä rakennetta ole vatkattu liian vaahtomaiseksi, vaan jätetty sopivan paksuhkoksi. Loraus soijamaitoa päälle ja slurpsis!

















































Isä oli muuten suivaantunut Elämäni aakkoset-postaukseni kohdasta, jossa vitsailin, ettei minusta ole juurikaan kuvia lapsena otettu. Hän oli kaivanut esiin lisää dioja ja johan alkoi löytyä muutakin kuin pajunkissoja ja leskenlehtiä... Joten korjaus aiempaan viitaten; minun jättiposkiani ja olematonta nenääni on siis ikuistettu runsaasti.






Suomenlinna

Sunnuntaina teimme päiväretken Suomenlinnaan. Edellisestä vierailusta olikin vierähtänyt jo tovi. Aina saarilla käydessä sitä jotenkin yllättyy siitä, miten helppo ja nopea paikalle on päästä. Lautta vie näppärästi Kauppatorilta perille, vain bussilipun hinnalla. Kätevää!

























Parsapiirakka

Tein tovi sitten ensimmäistä kertaa parsapiirakan. Parsaa olen aiemmin makustellut vain ihan sellaisenaan keitettynä tai wokkipannussa pyöräytettynä. Tämä piirakka oli minusta hieman mauton. Seuraavalla kerralla pitäisi miettiä maustamista tarkemmin. Lisäksi ihmettelen, kun alkuperäisessä ohjeessa kehoitettiin käyttämään 1kg vihreää tankoparsaa. Itselläni oli käytössä 500g. En kyllä ymmärrä, miten tuohon piirakkaan olisin saanut mahdutettua vielä puolet lisää parsoja, kun nytkin oli jo hieman mahtumisongelmaa.



Parsapiirakka:

Pohja:

  • 150g voita
  • 0,5 dl parmesaaniraastetta (seuraavaan piirakkaan laittaisin tätä ehkä enemmän)
  • 4dl vehnäjauhoja
  • 0,5 dl vettä
Täyte:
  • Vihreää tankoparsaa (Ohjeessa oli 1kg, minulla oli käytössä 500g ja hyvin riitti)
  • hippusellinen suolaa
  • ripaus sokeria
  • loraus sitruunamehua

  • 4 kananmunaa (aika monta?)
  • 2dl ruokakermaa
  • 1dl parmesaaniraastetta (ehkä joku sitkoisempikin juusto voisi olla tähän kiva lisä)
  • ripaus mustapippuria (laitoin myös vähän limepippuria ja Herbamarea, mutta olisi pitänyt laittaa enemmän, että piirakka ei olisi jäänyt niin valjuksi)
1. Nypi voi, parmesaaniraaste ja jauhot muruiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna hetken levähtää jääkaapissa.

2. Kuori parsojen varsia, jos ne ovat kovia ja paksukuorisia. Tuoreissa varsissa pelkkä puisen osan poisto riittää. Keitä parsat suolalla, sokerilla ja sitruunalla maustetussa vedessä, noin 3min. Kaada parsat siivilään, jotta ylimääräinen neste valuu pois.

3. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista kymmenisen minuuttia 200-asteisessa uunissa. (Alkuperäisessä ohjeessa kehoitettiin askartelemaan joku foliohässäkkä, jolla tuetaan piirakan reunoja. En jaksanut väkertää ja ihan hyvä tuli ilmankin).

4. Lado parsat piirakkapohjalle. Sekoita kananmunat, kerma, juustoraaste ja mausteet. Kaada seos parsojen päälle. Paista 225-asteisessa uunissa noin 20min, kunnes pinta hyytyy ja saa väriä.



Elämäni aakkoset

A : Aamut ja aamukahvi. 
Rakastan aamujen raukeaa tunnelmaa vapaapäivinä. Mikään ei ole niin ihanaa kuin pitkään nukkuminen ja heräämisen jälkeen vielä tovin loikoilu edellisenä iltana vaihdetuissa lakanoissa, joissa voi vieläkin nauttia ulkona kuivuneiden lakanoiden puhtaasta tuoksusta. Aamukahvia juon varsinkin vapaapäivinä monen monta kupposta. Kahvi meillä keitetään pannussa ja minä nautin omani soijamaidon kera. Slurps!




B : Batman. 
Batman on yksi ihannemiehistäni. Sarjakuvista olen pitänyt niin kauan kuin muistan ja ykkösenä on aina ollut ja tulee aina olemaan Batman. Batman ei ole mikään nössöhyvis, vaan synkkä kostaja, jolla on kuitenkin sydän kultaa. Melkein yhtä kova tyyppi on Wolverine, mutta ei ole Batmanin voittanutta.



C : Canon
Kun olin pieni, isälläni oli Canonin järjestelmäkamera, jolla hän kuvasi paljon diafilmille. Sain muutama vuosi sitten isäni diaprojektorin (jonka ostimme yhdessä, erään lakkautetun kyläkoulun irtaimistohuutokaupasta, yhdellä markalla joskus 90-luvun alkupuolella) sekä diat. Innolla ryhdyin katsomaan dioja huomatakseni, että isä on ikuistanut lapsuusvuosinani monen monta kasvia ja hyönteistä makrolinssillä, mutta vain jokusen kuvan minusta tai veljestäni. Minulla oli lapsena valtavat posket ja onnettoman pieni nenä, joten ehkä on vain lahja jälkipolville, ettei niitä ole juurikaan ikuistettu. Haha! Canon oli myös ensimmäisen filmijärjestelmäkameran merkki, jonka itse hankin ollessani noin 20-vuotias. Nykyinen kameranikin on Canon, tosin digiversio. Lisäksi kuvaan Fujifilmin kätevällä x100:lla, joka on kevyt kantaa mukana kaikkialle, sekä isoisän vanhalla Retinalla filmille. Polaroidkin minulla on, mutta turkanen, kun sen filmi on niin tyyristä, että sen kanssa kuvaaminen on jäänyt vähemmälle.

Isot posket, pieni nenä ja suupielet alaspäin. Se olen minä!

D : Dumbo
Disneyn piirretyistä elokuvista suosikkini on ehdottomasti Dumbo. Itken joka kerta kohtausta, jossa Dumbon äiti on vangittuna ja keinuttaa Dumboa kärsällään kaltereiden välistä.




E : Elokuvat
Eniten pidän vanhoista elokuvista ja vanhoista elokuvateattereista, kuten Orionista ja Engelistä. Minua kismittää valtavasti ihmiset, jotka puhuvat, räpläävät kännyköitään, rapistelevat eväitään tai ryystävät pillillä juomiaan elokuvan aikana. En voi myöskään sietää elokuvia, joista puolet on tietokoneella väsättyä. Kaunein ja ainoa oikea elokuvamuoto on filmi. Oikea filmi. Nykyajan elokuvateattereissa katsotaan vain suuren suurta televisionäyttöä. Pöh, sanon minä!
Kaikkien aikojen lempielokuvani ovat Tuulen viemää ja Piukat paikat. Molemmat elokuvista olivat lemppareitani jo hyvin pienenä tyttönä. Tuulen viemään katsoin noin 9-vuotiaana miltei joka viikonloppu. Scarlett O'Haran roolihahmo on nerokas. Hän on valtavan itsekäs ja manipuloiva, mutta silti juuri hän on se henkilö, joka saa kaikki sympatiani. Piukat paikat taas on paras komedia, mikä ikinä on tehty. Muistan kuinka jo lapsena kikatin kippurassa Jack Lemmonin roolisuoritukselle, sekä kaikkien aikojen parhaalle elokuvan päätöslauseelle; "Nobodys perfect!" Ja onhan se Marilyn vaan kerrassaan ihana.



F : Fedja
Kaikista rakkaista rakkain, paras ystäväni. Ei mene päivääkään, ettenkö pörröistä toveriani miettisi. Ikävä on valtava.



G : Guacamole ja avocadot
Avocadot ovat suurta herkkuani. Ripaus Herbamare-yrttisuolaa päälle, lusikalla suuhun ja avot! Minussa asuu jonkin sortin vastarannankiiski, sillä en juuri koskaan innostu asioista joista kaikki muut tuntuvat innostuvan. En siis ole tehnyt sitä kuuluisaa avocadopastaa, en ole katsonut yhtäkään jaksoa Putousta, enkä haluaisi kotiini String-hyllyä. Jostain syystä asioista vaan tuntuu menevän maku, jos niitä joka tuutista toitotetaan. Pahoittelen tärpästikkelimäisyyttäni.

H : Hiuslakka
Hiuslakka on ainoa käyttämäni kosmetiikkatuote, joka ei ole luonnonkosmetiikkaa. En vain ole löytänyt luonnonkosmetiikkavalikoimista hiustököttiä, jolla loihtisin kutreistani kelvolliset. Hiuslakkaa ilman en osaa olla, sillä omaan ohuet, piikkisuorat hiukset, joita täytyy väkertää ja käkertää ja lopuksi lakkakerroksella kiinnittää, jotta ne voisin kelpuuttaa. Muilta osin en osaisi enää muuta kuin luonnonkosmetiikkaa käyttää. Minua mietityttää kovasti se valtava kemikaalikuormitus, jonka keskellä elämme. En tahdo kuorruttaa itseäni kemikaaleihin, enkä laittaa luontoa kärsimään niistä.

I : Iltatee
Lapsuudenkodissani oli aina tapana kokoontua yhteiseen pöytään nauttimaan iltapalaa teen kera. Se oli ainoa aika, jolloin kaikki olivat samaan aikaan kotona ja saatoimme pysähtyä juttelemaan kuluneesta päivästä. Tämä on perinne, jota aion jatkaa myös omassa perheessäni. Nykyisin iltoihini kuuluu oleellisena osana Clipperin Sleap Easy -tee, jolla on rauhoittava ja unen saantia helpottava vaikutus. Olen joskus kärsinyt pahoista unettomuusjaksoista johtuen osittain entisestä ammatistani ja silloin helpotusta toi kyseinen tee ja magnesiumin nauttiminen iltaisin. Nykyään J kyllä kiusaa minua, että kuorsaus kuuluu puoleltani sänkyä välittömästi kun pää osuu tyynyyn, join teetä tahi en.

J : J
J on sydämeni valittu. Tyyppi, jonka kanssa styylataan vakkariin jo seitsämättä vuotta. Hän on hauskin, raivostuttavin, huomaavaisin, ärsyttävin, turvallisin, yllättävin, ronttimaisin, ihanin ja höpsöin hemmo kenet tunnen. On ilo olla hänen susiparinsa.

K : Kätilö ja koti 
Valmistun kuukauden kuluttua kätilöksi. Olen todella ylpeä ammatistani. On suuri kunnia ja etuoikeus saada olla osallisena perheiden suuressa hetkessä. Erilaisten äitien ja perheiden tapaaminen on työni suola. Ja onhan ne vauvatkin melkoisen lutuisia.

Koti on paras paikka maailmassa. Olen todellinen kotikissa. Entisessä ammatissani reissasin paljon ja asuin puoliksi hotelleissa. Se sai minut arvostamaan entisestään omaa kotipesääni.



L : Lofootit
Kaunein paikka missä olen koskaan käynyt on Lofootit. Siellä on sanoinkuvaamattoman upea luonto, jonka edessä ei voi kuin hämmästellä nöyränä ympäröivää kauneutta. Unelmanani on päästä sinne vielä joskus uudestaan. Ehkäpä eläkepäivinämme muutamme J:n kera sinne majakkaa asuttamaan.



M : Metsä ja mustarastaan laulu
Olen onnellinen siitä, että vaikka asun maamme pääkaupungissa, on kotioveltani vain kivenheitto metsään ja merenrantaan. Helsinki on siitä ihana paikka, että luonto on läsnä kaikkialla. En voisi kuvitella asuvani täysin asfalttiviidakossa, jossa ainoat kasvit ovat riviin istutettuja. Kauneimpia ääniä maailmassa, mitä tiedän on mustarastaan laulu.




N : Näpertely ja käsityöt
Minusta on ihana näperellä ja piirrellä ja väkerrellä kaikenlaista. Käsillä tekeminen ja käsityöt ovat tapani rentoutua. Eniten tykkään neulomisesta. Omepelemista ja kaavojen tekemistä haluaisin kovasti oppia.


O : Olga Amalia Ögland -pyörä
Pari vuotta sitten J löysi vanhan konkelin roskalavalta, josta kunnosti minulle oivan pyörän. Rakastan omaa Olga Amalia Öglandiani, jolla ajaminen on lempipuuhaani. Paras tapa liikkua Helsingissä kesäisin on pyöräily. Pyörätiet ovat hyvässä kunnossa ja melkein joka paikkaan pääsee kätevästi. Ihan ydinkeskustaan en tykkää pyörällä mennä, sillä pelkään ajaa autojen seassa.

P : Parveke
Asun ensimmäistä kertaa asunnossa, jossa on parveke. Olen siitä vallan innoissani. Suunnitelmat omasta pikku kesäkeitaasta istutuksineen ovat jo pitkällä, toteutus vielä hieman uupuu.

Q : Que sera sera
Olen perusluonteeltani aika kova tyttö murehtimaan. Vaivaan päätäni menneillä ja jännitän tulevaa. Yritän kovasti hallita tuota luonteenpiirrettäni ja aktiivisesti ajatella, että asiat järjestyvät  kyllä aina. Ja kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. What ever will be, will be. The future's not ours to see, que sera sera. 




R : Rölli
Röllipeikko oli lapsena lempiohjelmani. Teininä eräs tyylivaiheistani piti sisällään permanentatut, harjaamattomat, rastoittuneet hiukset. Silloin minua kutsuttiin tovi Rölliksi.

S : Savikiekot
J:n hankittua meille oivallisen levysoittimen, hankki hän samalla myös savikiekkoneulan. Savikiekoissa on kerrassaan mainio ääni, joka kuljettaa mukanaan menneeseen aikaan. Savikiekkoja ei voi vain laittaa taustamusiikiksi vaan niitä tulee kuunnella aktiivisesti, sillä levyt sisältävät usein vain muutaman kappaleen ja levyä tulee kääntää usein.

T : Tunteellinen siili
Olen hirmuisen tunteellinen tyttö. Tunnen kaikki tunteet vahvasti, usein liiankin vahvasti. Onneen voi pakahtua ja suru voi musertaa täysin, vihastuminen humisee korvissa ja pelko saa vapisemaan. Itku kuuluu kaikkiin tunteisiin ja joskus saatan itkeä pienen itkun ihan muuten vaan, kun nyt sattuu siltä tuntumaan. En osaa nähdä tätä pahana tai hyvänä asiana. Sellainen vain olen.

U : Ullakko
Haaveilen omasta, vanhasta, mansardikattoisesta talosta, jossa on ullakko kaikkine aarteineen. Pikkutyttönä vieraillessani Mummilassa halusin aina tonkia ullakon vanhoja tavaroita. Oli jännittävää löytää oman äitini vanhoja leluja ja vaatteita. Olisi ihanaa, jos omat mahdolliset lapseni saisivat kokea saman.

V : Vanhat esineet 
Pidän kaikesta vanhasta. Vanhoista rakennuksista, tavaroista ja vaatteista. Pidän ajatuksesta, että esineellä on oma historiansa ja tarinansa.

W : What? Que? Mitä? Häh? Tä?
Minulla on jokseenkin kehno kuulo ja varmaan yleisin toistamani lause  on "Ai mitä?"

X : X-tatuointi Fedjan korvassa
Fedja oli löytökissa Hesyltä. Hänellä oli toisessa korvassaan tatuointi X ja toisessa numerosarja. Minulle ei koskaan selvinnyt, mitä tuo X tarkoitti.



Y : Ystävät
Ystäväni ovat keskenään täysin eri puusta veistettyjä, mutta jokainen omalla tavallaan erityinen ja ihana. En osaa kuvitella, mitä pitäisi tapahtua, että ystävyytemme katkeaisi. Joskus menee pitkiäkin aikoja, ettemme ole yhteydessä, mutta aina voimme sujuvasti jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. On valtava rikkaus saada tuntea erilaisia ihmisiä.

Z : zzzzzzzzzz... 
Rakastan nukkumista. Ennätykseni on 15,5 tuntia unta putkeen ilman heräämisiä välissä. Olen aamu-uninen. Jos joudun heräämään aikaisin tarvitsen iltapäivällä päiväunet. Fedjan kanssa päiväunet olivat kaikista makoisampia.

Å : Åbo eli Oulu, eiku hä? 
You see what I mean? Not very bright.

Ä : Ärrimurri
Minusta tulee helposti ärrimurri, jos en syö tarpeeksi usein. Ilman aamupalaa en voi poistua kotoa ja lounas ei saa venyä liian pitkälle. Ärrimurriksi muutun myös kohdatessani ennakkoluuloisia, tuomitsevia, ilkeitä tai ajattelemattomia ihmisiä.

Ö : Öinen kekkulointi
Vaikka rakastan nukkumista ajoittuu unisuuteni jostain syystä useammin aamuihin kuin yöhön. Yökyöpelinä kukkuminen on toisinaan varsin mukavaa. Viime kesältä mukavimpia muistoja on öinen pyräretki jonka teimme J:n kanssa.




Olisi mukava kuulla millaiset aakkoset on Kerroksia- blogin Pitkolla, Kutimointia -blogin  Liinalla ja Onnen ihania silmukoita-blogin Suppiksella.