Bluessia ja olutleipää

Viikonlopun jäljiltä tanssijalkojani vielä kolottaa ja mieleni on kirkas kuin Sääskjärven aallokko! Päätin viettää rauhallisen koti-illan ja vetristellä jauhopeukaloitani. Jääkaapistani löytyi pullollinen Carlsbergin keväistä uutuutta, Copenhagen –olutta. Juoma maistuu raikkaan kesäiseltä sellaisenaankin, mutta minä päätin käyttää sen olutleivän valmistamiseen. Reseptipohjana käytin uusimman Glorian Ruoka&Viini –lehden reseptiä, jota tosin muokkasin runsaalla kädellä. Oluen hapanta makua taittamaan lisäsin hunajan lisäksi makeita kuivattuja taateleita. Alla leivän reseptin niin kuin itse sen valmistin:

5dl olutta

50g hiivaa

2 rkl suolaa

4 rkl hunajaa

5 dl ruisjauhoja

8 dl sämpyläjauhoja

50 g voita

2 dl pilkottuja, kuivattuja taateleita

päälle:

kurpitsan siemeniä

taustamusiikki: Robert Johnson

Lämmitä olut kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva, suola, hunaja ja taatelin palat. Lisää pikkuhiljaa jauhot taikinaa vaivaten. Lisää alustuksen lopuksi pehmeä, kädenlämpöinen voi. Kohota taikinaa n 40 minuuttia. Jaa taikina 8 osaan ja pyörittele osista palloja. Laita pallot kahteen jonoon leivinpaperin päälle. Sivele leivän pintaa vedellä ja ripottele päälle kurpitsansiemeniä. Kohota leipiä vielä puolisen tuntia liinan alla. Paista leipiä 200 asteessa puolisen tuntia uunin alaosassa.

Mielestäni tärkeä taustavaikuttajia leivonnaisten ja ruokien onnistumiseen on musiikki. Sen tähden koen tärkeäksi kertoa varsinaisen valmistusohjeen lisäksi sen, minkälaisen musiikin tahdissa ruoka on valmistunut.

Tapasin viikonloppuna levyään myyvän blues-muusikon irlantilaisbaari O’Malleyssa, jossa pistäydyin illan päätteksi Irish Coffeella. Tähän väliin on mainittava, että O’Malleyssa tuo juoma osataan valmistaa sellaiseksi, että se vie todella kielen mennessään! Blues-mies oli esiintynyt samassa paikassa kyseisenä iltana, jota en tosin ollut kuulemassa. Kyseessä oli Robert Johnsonin tribuuttilevy, jossa tributoivat Echo & Cane, levy on nimeltään The Ghost of Robert Johnson. Laitoin tuon levyn pyörimään ennen kuin ryhdyin mittailemaan taikina-aineita kulhoon. Musiikki todellakin sopi happaman-makean viipyilevillä rytmeillään olutleivän tekoon!

Veljeni osasi kertoa, että tarinan mukaan oikea Robert Johnson myi sielunsa itse paholaiselle, ja sai siitä palkaksi mainiot kitaransoittotaitonsa. Oli nuo sävelet peräisin paholaiselta tai ei, minun keittiössäni pitää vahtia keittiöjumala, Madonna-ikoni, matkamuisto Palestiinasta. Sen valvovan silmän alla taikina kohosi täydellisesti ja leipä paistui uunissa kauniin ruskeaksi, levittäen huumaavaa tuoksuaan talon portaikkoon saakka.

Valmiin olutleivän happaman makeaa liittoa täydentää erinomaisesti suolaisempikin juusto, ja tietysti pinnalle suloisesti sulava ehta kirnuvoi!