Purnukat


Pienenä lauantaiprojektina toteutin purnukoiden uudistuksen. Idean varastin täältä. Nuo muoviset eläinfiguurit olivat siitä hankalia, että ne ihmeellisesti hylkivät maaliani. Lopulliseen tulokseen pääsin maalaamalla niihin noin seitsemän kerrosta. Samalla uudistin maustepurkkieni kannet. En ole koskaan suuremmin välittänyt metallinväristä ja valkoisena kannet näyttävätkin reilusti somemmilta.

Mukavaa viikonloppua!

















Flunssa

Alkuviikosta minulla oli kerrassaan ärsyttävä syysflunssa. Turkanen. Paras flunssantorjuja minulla on ollut aina Echinaforce eli punahattu-uute. Sillä olen monen lenssun nujertanut heti alkuunsa. Minä nautin sen perinteisesti veteen sekoitettuna, toisin kuin J, joka ottaa tipat suoraan lusikalla ihan pelkiltään. Tappaa kuulemma hyvin bakteerit nielusta.

Tapanani on myös tehdä omaa flunssajuomaa. Pilkon pieniksi paloiksi inkivääriä ainakin peukalon kokoisen palan. Lisään kiehuvaan veteen sen ja yhden kanelitangon. Annan kiehua pienellä lämmöllä hiljalleen mahdollisimman kauan, ainakin yli puoli tuntia, jotta maut kunnolla irtoaa. Kun liemi on valmis, lisään siihen reilusti hunajaa (hunajaa ei parane keittää, ettei siitä katoa kaikki hyvät luonnon omat antibiootit). En tiedä parantaako liemeni flunssaa, mutta ainakin se maistuu hyvälle, inkiväärin tujakkuus avaa tukkoista nenää ja hunaja tekee hyvää kipeälle kurkulle.

Flunssassa mieleni halajaa aina keittoa. Tällä kertaa hyödynsin Pirkka-lehden porkkanakeiton ohjetta:

Tarvitset:
1pkt porkkanasosetta (Pirkalla on valmiina paketteina luomu porkkanasosetta)
2dl maitoa
n.1/2 tl viherpippuria
chiliä (ohjeessa puhuttiin ripauksesta, itse käytin kokonaisen tuoreen chilin pilkottuna)
suolaa
1dl appelsiinitäysmehua
1dl kermaa (itse laitoin 2dl, sillä mihin olisin muuten käyttänyt puolet kermapurkista? Lisäksi tuore chili vaati pehmennystä)
pinnalle basilikaa (tätä minulla ei ollut, mutta hyvää tuli ilmankin)

Kiehauta porkkanasose, maito, viherpippuri ja chili. Kun seos kuplii, lisää suola, appelsiinimehu sekä kerma. Hienonna pinnalle basilikaa. Tarjoa ruisleivän kanssa. Minä söin keiton ihanan Samsara ruisvuokaleivän kanssa. Oli makoisaa, totta tosiaan.

Isoisoäitini, Anna-mamma, uskoi valkosipulin parantavaan vaikutukseen. Hän nautti valkosipulia päivittäin valkosipulisuolan muodossa vähintään. Hänen neuvonsa nuhaan oli laittaa valkosipulinkynsi sieraimeen. Valkosipuli on minun lempiaineksiani ruoanlaitossa, mutta sieraimeen en ole sitä vielä kertaakaan laittanut. Ehkä sitten joskus, jos oikein paha nuha yllättää. Anna-mamma oli kyllä todella harvoin kipeänä, joten valkosipulin voimaa en epäile laisinkaan.







Oodi Fedjalle

Viime viikolla meillä kotona juhlittiin rakkaan Fedjamme vuosipäivää. On kulunut jo kaksi vuotta siitä päivästä, kun menetin sydämeni tyystin tuolle karvaiselle persoonalle. Tiedäthän, kuinka kovasti olin jo monen monituista vuotta toivonut ihka omaa kissaa. Olosuhteiden vuoksi eläinystävän pito ei kuitenkaan ollut mahdollista. Voi sitä onnen määrää, kun vihdoin kannoin kotiin oman ylipainoisen, harmaan viiksivallun.

Fedja on löytökissa, jonka lunastin itselleni HESY:ltä. Siitä ei ole tietoa, minkälaisissa oloissa kolli on asustellut, mutta se ainakin tiedetään, että hän on ollut HESY:n hoivissa kahteen otteeseen. Raukkaparka. Vaikka Fedja on kovia kokenut, ei hän koskaan ole tehnyt tuhmuuksia tahi osoittanut mieltään.

Suomessa päätyy vuosittain arviolta 10 000 kissaa ja 4 000-5 000 koiraa löytöeläinsuojiin.
Koirista noin 90 prosenttia pääsee takaisin kotiinsa, mutta kissoista vain noin 10 prosenttia. Lisäksi karanneita tai hylättyjä kissoja ja muita lemmikkejä kuolee luontoon ja niitä tapetaan. Sydäntäni särkee nämä tilastot. Hesyllä on tälläkin hetkellä monta kotia etsivää kissaa ja koiraa. Pistähän sana kiertämään, notta saisivat oman kodin kaikki pienet karvapallerot!






Tietokone hurisee rauhoittavasti ja lämmittää mukavasti, kuin moderni uuninpankko.



"Jos otan oikein säälittävän ilmeen, saan Annan ehkä unohtamaan laihdutuskuurini..."




Löyly-kissa <3