Palmikkosukat

Marraskuu on ollut täynnä puhdetta joululahjojen parissa, mutta en voi vielä paljastaa, mitä kaikkea olen näpertänyt, sillä haluan lahjojen olevan yllätyksiä saajilleen. Huomioitavaa sekin, että suurin osa lahjoista on vielä kovasti kesken. Arkistojen kätköistä löysin kuvia palmikkosukista, jotka tein viime vuonna syntymäpäivä-/joululahjaksi hyvälle ystävälleni. Nämä sukat ovat historialliset, sillä ne saivat minut aikanaan pitkästä aikaa innostumaan neulomisesta toden teolla. Ohjeen sukkiin löysin Novitan Sukkalehdestä, joka ilmestyi viime vuonna. Lehti on ollut kerrassaan oivallinen kaikkine ohjeineen.







































These are a pair of  woolen socks that I made a year ago for my friend as a birthday/Christmas present. I have been super busy this month making gifts for Christmas. The gifts can be shown here only  after Christmas because I want to keep them as a surprise...

Joulukalenteri

Tein joulukalenterin pitkästä aikaa itse. Lapsena minulla ja ystävälläni Marjatalla oli tapana tehdä toisillemme joka vuosi kuvalliset joulukalenterit. Ne rakentuivat kahdesta kartonginpalasta, joista toiseen leikkasimme ensin luukut, sitten liimasimme ne päällekkäin ja lopuksi piirsimme kuvat jokaiseen luukkuun. Luukut kiinnitettiin teipillä. Kuvat olivat melkein joka vuosi samat, jokaiselle adventille oma määrä kynttilöitä, itsenäisyyspäivään siniristilippu, Lucia-neito numeroon 13, tonttuja, pipareita ja lumihiutaleita.

Tällä kertaa en ruvennut piirtämään kalenteria, vaan tein sen tulitikkurasioista, kuten äidilläni oli tapana tehdä minulle ja veljelleni, kun olimme vielä piskuisia. Äidin versiossa rasiat liimattiin pahville. Itse päädyin ripustelemaan koristelemiani rasiota satiininauhoilla kepukkaan. Lopputulos on melko onnistunut, mutten saanut siitä kovinkaan mairittelevaa otosta, marraskuussa kun ei valoa riitä kuin hetken päivässä, turkanen!

Sisällöt ovat rasioihin vielä laittamatta. J lupasi täyttää osan rasioista ja itse täytän osan. Fedjallekin voisi muutaman luukun omistaa, vaikka ainakaan hänen suurinta herkkuaan, katkarapua, en taida rasiaan haisemaan sujauttaa, mutta ehkäpä maitonappi jos toinenkin.

Tulitikkurasioiden "kuoriminen" oli ehkä hankalinta koko hommassa.
Ehkä ensi kerralla voisin päällystää rasiat jollain peittävämmällä materiaalilla kuin silkkipaperilla,
jolloin askin oma kuosi ei kuultaisi läpi.

Fedja halusi myös osallistua askarteluun. 
Kehnot kuvat eivät kerro enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ehkä jotakin sentään...


































When I was a little girl, me and my friend Marjatta, used to make advent calendars every year to each other. This year after many years I decided to make an advent calendar by myself again. I used empty matchboxes, satin ribbons, tissuepaper and some decorative stickers. As you can see, my cat Fedja loves to participate in everything I do. J promised to fill all the even numbers for me to open and i shall fill the rest for him and maybe a few boxes for Fedja (not going to fill them with his biggest treat shrimps, but maybe with something that doesn't start to stink...)

Grapponia

Viime kesänä löysin Hämeenlinnalaiselta kirpputorilta ihastuttavat Grapponia juomalasit. Ovat olleet käytössä joka päivä sen jälkeen. Pidän erityisesti siitä, kuinka ovat juuri minun käteeni sopivan pienet. Haaveissani minulla olisi myös vihreitä ja ruskeita Grapponia astioita. Varsinkin vihreä jalallinen kakkuvati olisi unelmieni täyttymys, tahi ruskea tarjoilukuljo. Tuppaavat vaan olemaan Huuto.netissä ja kirppareilla hieman hintavia minun pussilleni, turkanen!




























I found these glasses last summer from a flea market. I adore them. They are designed by a Finnish designer Nanny Still in the 70's. 

Couleur Caramel


































Hemmottelin itseäni männä viikolla tällaisilla hupsutuksilla. Vierailin ensimmäistä kertaa Jolien kivijalkaliikkeessä Uudenmaankadulla. Ihastuttava paikka kerrassaan. Tulen varmasti vierailemaan siellä toistekin. Minulla ei ole aiempaa kokemusta Couleur Caramelin tuotteista, mutta nyt viikonlopun yli näitä käyttäneenä voin suositella lämpimästi. Poskipunassa on pigmenttiä vaikka muille jakaa ja ripsiväri on ensimmäinen luonnonmukainen ripsiväri, josta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Aiemmin käytin Dr.Hauschkan ripsiväriä, joka rapisi pahemman kerran päivän aikana poskille. CC:n kanssa tätä ongelmaa ei ole.


Last week I bought these lovely things as a present for myself for no reason at all. A wonderful blush and a mascara. There is a great shop of natural cosmetics in Helsinki called Jolie. If I had the money I would buy the place empty!

Lenco






































J onnistui hankkimaan meille vihdoin viimein uuden (vanhan) levysoittimen. Entisessä oli neula rikki ja
kansi oli kehnossa kuosissa. Toki sen olisi saanut korjattua pienellä vaivalla, mutta kaipasin kotiimme kauniimpaa yksilöä ja J parempaa laatua. Lenco on klassikko, joten olen iloinen sen saapumisesta meille. Ei ole parempaa tapaa aloittaa vapaapäivän aamua kuin kuunnella vinyyliltä Simon and Garfunkelia ja hörppiä kahvia. Odotan jo malttamattomana sitä, kun saan aloittaa joululevyjen kuuntelun. Bing Crosbyn White Christmas samettisesti rahisevalta LP:ltä saa takuuvarmasti joulutunnelman aikaiseksi ja minulle liikutuksen kyyneleet silmänurkkiin.

Kravatti Isälle.

Vietimme eilen leppoisaa isänpäivää isän tykönä Saimaan maisemissa. Isäni ei juurikaan asusteista perusta, mutta päätin silti tehdä hänelle lahjaksi kravatin. Pistin kutimet sauhuamaan ja tein omasta päästä, J:n kravattia mallina pitäen, ihan onnistuneen tekeleen.

Aloitin neulomisen kravatin kapeasta päästä ja sain muodon aikaan lisäilemällä silmukoita tasaisin väliajoin. Neuloin kravatin suljettuna neuleena, jottei se lähtisi reunoista rullaamaan. Kravatin kärki syntyi kaventamalla kapealla nauhakavennuksella. Neuloin ensimmäisellä ja kolmannella puikolla kaksi silmukkaa oikein yhteen ja toisella ja neljännellä puikolla tein ylivetokavennuksen. Kavennukset tein joka kierroksella.

Onneksi olin ostanut isälle lahjaksi myös kirjan, sillä uumoilin ettei hän kravatin päälle ymmärrä. Olin oikeassa. Isä sovitti kravattia kuin vastahakoinen pikkupoika ja sanoi: "On karhea". Ehkä paksuhko villalanka ei ollut paras mahdollinen materiaali. Tästä huolimatta roikkui kravatti isän kaulalla koko päivän.







































I made a tie as a Father's Day gift for my dad. I have never knitted a tie before, but I think it came out allright.