Piirakkasukat



























Äidille tein joululahjaksi piirakkasukat hänen lempivärissään. Piirakkasukkien kuvio on ihanan yksinkertainen, sen oppii hetkessä ulkoa, eikä ohjetta tarvitse raahata mukana. Malli minun makuuni siis! Lankana käytin ihan perussukkalanka-Vilmaa, puikot oli muistaakseni kokoa 3,5. Ohjeena käytin Novitan sukkalehden piirakkasukkaohjetta. Ohje on mielestäni aika nafti, varsinkin jos käsiala on yhtään tiukahko.  Ohje väittää olevansa kokoa 38/39, mutta minun tekemäni olivat enemmänkin kokoa 37 (onneksi äidillä on pienet jalat!). Kantalapun tein korkeammaksi kuin ohjeessa, jotta sukka istuisi kauniisti jalkaan.

Piirakkakuvio 23 silmukalla:

  • n = nurja silmukka


  • o = oikea silmukka


  • lk = langan kierto


  • ylivetokavennus= nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 1 silmukka ja vedä nostettu silmukka neulotun yli.

1krs: 5 n, 6 o, lk, 1 o, lk, 6 o, 5 n.
2krs: 4 n, 2 o yhteen, 5 o, lk, 3 o, lk, 5 o, tee ylivetokavennus, 4 n.
3krs: 3n, 2 o yhteen, 5 o, lk, 5 o, lk, 5 o, tee ylivetokavennus, 3n.
4krs: 2 n, 2 o yhteen, 5 o, lk, 7 o, lk, 5 o, tee ylivetokavennus, 2n.
5krs: 1n, 2 o yhteen, 5 o, lk, 9 o, lk, 5 o, tee ylivetokavennus, 1n.
6krs: 2 o yhteen, 21 o, tee ylivetokavennus.

Kuviota tehdään sukissa II ja III puikoilla. II puikolla on 12 ja III puikolla 11 silmukkaa. IV ja I puikoilla tehdään joustinneuletta 1 silmukka oikein kiertäen, 1 silmukka nurin. IV puikolla on 14 silmukkaa ja I puikolla 13. Yhteensä siis 50 silmukkaa.

Kantalappu on vahvennettu (joka toinen silmukka nostetaan, ja joka toinen neulotaan oikein, nurjalla puolella kaikki nurin).
Kärkikavennukset tehdään tekemällä piirakkakuviossa kavennukset ilman langankiertoja, samalla joustinneuleen molemmissa reunoissa I puikon lopussa ja IV puikon alussa tehdään kavennukset niin, että I puikon lopussa neulotaan kaksi oikein yhteen ja IV puikon alussa tehdään ylivetokavennus. Kun piirakkakuvio loppuu jatketaan kavennuksia II puikon alussa ja III puikon lopussa, kunnes jäljellä on 6s. Sitten katkaistaan lanka, pujotetaan se silmukoiden läpi, kiristetään ja päätellään. 


Vohvelisukat

Viime viikot ovat menneet tiiviisti joululahjoja tehdessä. Eräs ystäväni sai jo ennakkoon oman lahjansa, neulomani vohvelisukat. Inspiroiduin Kerroksia-blogin isänpäiväsukista, joissa tuota vohvelikuviota oli käytetty. Mukava kuvio neuloa, helppo ja siisti. Toimii hyvin sukassa, sillä kuvion ansiosta sukka istuu hyvin jalassa, eikä jää lörpöttämään ikävästi. 


Joulukuu on ihanaa aikaa. Illat kuluvat neuloessa ja rakkaita ihmisiä ajatellessa, samalla kun lahjat valmistuvat. Joulukalenterikin on taas päässyt seinälle ja sen sisään on kätketty herttaisia yllätyksiä.  







Piskuiset sukat

Hyvällä ystävälläni kävi haikara kylässä. Nyytille lämmikkeeksi valmistui sukat. Ohjeen löysin täältä.  Jonkin verran muuntelin ohjetta, jotta pääsin toivomaani lopputulokseen. Tein pienemmällä silmukkamäärällä ja lyhyemmällä varrella. Lankana käytin ihanaa Dropsin alpakkaa, josta aiemmin tein itselleni pipon.



Villatakki

Muutama vuosi takaperin hurahdettuani neulomiseen toden teolla päätin, että vielä jonain päivänä tekisin itselleni villatakin. Pitkän aikaa tuo haave villatakin teosta tuntui hirmuisen kaukaiselta ajatukselta. Kyllähän minä pyöräytän sukat jos toisetkin, pipot eivät tuota vaikeuksia ja lapasenkin taidan, mutta villatakki... Enhän minä nyt veikkoset sellaista osaisi tehdä!



Tänä syksynä otin vihdoin härkää sarvista. Aloitin villatakin teon suunnittelemalla ja tutustumalla useisiinkin ohjeisiin. Mikään valmis ohje ei vaan oikein miellyttänyt silmääni. Useassa mallissa ohje taas oli minulle aivan hepreaa. Toiveissani villatakkini olisi mahdollisimman yksinkertainen ilman mitään kummempia krumeluureja. Monet vastaani tulleet ohjeet sisältivät jos jonkinmoisia palmikkoja, kuvioita, kavennuksia, pintaneuleita ja härpäkkeitä. Niinpä päätin uhkarohkeasti tehdä koko takin päästäni.
























Mallia otin eräästä vanhasta villatakista, joka on alunperin kuulunut J:n äidille. Lisäksi katsoin hihansuiden, pääntien ja hihojen teon periaatteita mm. Novitan syksyllä 2013 ilmestyneestä lehdestä (mm. mallit nro. 73, 79, 33). Yhdistelin malleja, ohjeita ja ideoita mieleni mukaan. Lankana käytin Novitan isoveljeä ja puikot olivat neloset.





Eniten jouduin kamppailemaan hihojen kanssa. Aluksi yritin tehdä hihat poimimalla hiha-aukon silmukat ja neulomalla suljettuna pötkönä, mutta kavennukseni saivat hihan näyttämään kerrassaan hirvittävältä puikulalta. Jokusen kerran purettuani (x7), sain vihdoin mieleiseni hihan väkerrettyä.




























Itkua ja hampaidenkiristystä aiheutti myös saumojen siistiksi saaminen. Hiemanhan nuo ovat vänkyrät ja hihatkin jokseenkin hullunkurisesti asettuvat, mutta onko tuo nyt niin nuukaa...


































Siitä tuli kuitenkin ihka oikea villatakki!


































Villatakki, jossa kettutytön on hyvä halailla puita... tai nojailla niihin.
Tuo Damn Fine Coffee-rintaneula on täältä.


I finally made a cardigan by myself. It was a long time dream for me to make one. I have been excited about knitting for a couple of years now but have been making mostly woolen socks. I couldn't find a pattern that would be perfect for my taste, so I had to make one up by myself. I know my cardigan is not perfect, but still it is a real cardigan made by me and that makes me proud. The Damn Fine Coffee -brooch is from here.

Loistava Iskä

Tänä isänpäivänä isälle lähti paketissa heijastin kirjailuineen. Minulla todella on loistava, kaikista parhain iskä maailmassa!


Jättipuikot

Maailmalla huiteleva siskoseni kävi majailemassa tykönämme tovi sitten. Sisko toi tuliaisina maailmalta jättimäisimmät puikot, mitä olen eläessäni nähnyt sekä pehmeääkin pehmeämpää huopamaista lankaa. Lanka on syvän tummansinistä perulaista villaa. Koska puikot olivat jättimäiset ja lanka paksua, tunsin itseni superneulojaksi, sillä aina-oikein-huivi syntyi käden käänteessä. Malttamattomana tyyppinä mieltäni ilahduttaa suuresti kaikki käsityöt, jotka valmistuvat pikaisesti. Kiitos vielä siskonen tuliaisista, olet mielessäni aina, kun jättihuivini lämmittää minua Helsingin viimassa!





Essu ja kirjailuharjoituksia

Jo tovi sitten, kesällä, intouduin harjoittelemaan kirjomista. Löysin kirpparilta raidallisen essun, johon syntyi hetken mielijohteesta jokseenkin neitimäiset kirjailut ja pitsit koristeeksi. Essu on kyllä melkoisen kätevä kapistus, säästyy vaatteet mm. paistorasva-, taikina- ja tiskivesiroiskeilta. Kirjontaa tulee varmasti harjoiteltua taas, kun ilmat ensi keväänä lämpenee. Puhteet jakautuvat selkeisiin kausiin minun taloudessani; syksyllä ja talvella neulotaan, kevät ja kesä taas menee muita näperryksiä väsätessä.


Syksy ja alpakkapipo

Minä rakastan syksyä. Rakastan! Olen myös kovin mieltynyt sinapinkeltaiseen väriin sekä alpakoihin. Siispä olenkin ollut viimeaikoina onneni kukkuloilla syksyn keskellä keltaisessa alpakkapipossani.

Alpakkalanka on ihanan pehmeää käsissä, mutta olisi pitänyt tehdä kaksinkertaisella langalla. Nyt tuotos oli turhan epätasaista ja ohuella langalla kovin vaikeaa neulottavaa. Malli oli helppo; resoriin yksi oikein kiertäen-yksi nurin, loput oikeaa suljettuna neuleena. Muutaman kerran kaventelin, ennenkuin kiristin loput silmukat yhteen. Pisteeksi iin päälle tupsu. Lankaa jäi vielä ja aionkin tehdä vielä toisen pipon kaksinkertaisella langalla.

Neuloessani palasin ajtuksissani Jurmoon, missä kohtasin kolme valloittavaa alpakkaa. Jonain päivänä minulla vielä on oma talo ja pihamaalla alpakka jos toinenkin!











































I adore this time of the year! The colours of the nature are beautiful. My new favourite colour is mustard yellow. Drops Alpaca yarn has the perfect colour and it's so soft. I wish that someday I'll have a house of my own and an alpaca as a pet...

Omenapiirakka



Perjantain kunniaksi pyöräytin helppoakin helpomman omenapiirakan.

Aineet:

  • 150g voita
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 2 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1tl leivinjauhetta
  • 2 rkl maitoa
  • muutama omena
  • ripaus kanelia ja vaniljasokeria
1. Voitele vuoka
2. Sekoita voi ja sokeri
3. Lisää kananmunat sekoittaen yksitellen
4. Lisää lopuksi jauhot ja maito
5. Kaada taikina vuokaan ja asettele omenalohkot 
6. Ripottele pinnalle kanelia ja vaniljasokeria
7. Paista 175 asteisessa uunissa noin 30min.
8. Tarjoa vaniljajäätelön ja pannukahvin kera

Makoisaa perjantaita!

Silakka-lapaset

Kappas, sitähän eletään kohta jo lokakuuta. Minä rakastan syksyä, pimeitä iltoja, kynttilän valoa, sateen ropinaa, syksyisen metsän tuoksua, sieniä, kumisaappaita, ruskaa, viileitä iltoja, villasukkia ja lapasia!

Ilahduin vallan, kun asteet lämpömittarissa osoittivat, että lapaset ovat taas tarpeen. Viime keväänä, tein jämälangoista J:lle lapaset. Tuolloin sattui ilmat jo olemaan sen verran leudommat, että lapasia ei montaakaan kertaa ehditty pitää. Nyt kaivoin ne esiin ja ajattelin esitellä tuotokseni täälläkin. Mielestäni muistuttavat jollain tapaa hieman silakoita. Lankana käytin 7-veljestä keskiharmaata ja sinistä Novitan Nostalgiaa. Aika kivasti toimivat nuo värit yhdessä, eiköstä vaan?

Resorista tulee aika siisti, kun tekee yksi oikein kiertäen-yksi nurin -yhdistelmää. Pilkullisuus tulee tekemällä joka toisen kierroksen harmaalla ja joka toisella kierroksella sinistä ja harmaata vuorottelemalla. Yksinkertaisen nättiä.

Syksyn saavuttua minullakin taas puikot sauhuaa, mutta valmiita tekeleitä ei ole vielä näyttää. Kunhan tämän viikon jälkeen harjoittelujaksoni päättyy, voin omistaa taas elämäni paremmin neulomiselle ja näpertelyille. Hip hei!



Helsingin kesä

Nyt kun ilmassa jo tuoksuu syksy, päätin muistella vielä kulunutta kesää. Oma kesäni kului jokseenkin työntäyteisesti. Vapaapäivinä otin pyörän alle ja tutkailin kotikaupunkiani. Kaupungissa paras väline kulkemiseen on ehdottomasti juurikin konkeli. Voi sitä vapauden tunnetta, kun tukka hulmuaa tuulessa, eikä mitkään aikataulut sido.

Helsinki on aika vänkä paikka. Monelaista maisemaa mahtuu tähän pahaiseen pääkaupunkiimme. Omia suosikkipaikkojani tänä kesänä oli Munkan uimaranta ja pyörätie, joka johtaa Gallen-Kallela museolle. Myös reitti Kulosaaren uimarannalle Viikin peltomaisemien läpi oli hurmaava. Keskustassa taas kauneimpia rakennuksia, mitä tiedän on Tuomiokirkko kaikessa valkoisuudessaan. Ihastuttava rauhan tyyssija löytyy Hietaniemen hautausmaalta. Ei hullumpi paikka asua tämä maamme pääkaupunki, ei hullumpi laisinkaan!























































































































Now when summer is almost over and fall is almost here, I wanted to show you how Helsinki looked like during summer through my eyes. I love biking and go everywhere in Helsinki by bike. I love the feeling of freedom that biking gives me. I must say that Helsinki is a wonderfully versatile city, indeed!