Köllöttelypeitto nyytille

Ennen joulua tein köllöttelypeittosen tulevalle nyytille. Puhde oli oikein mieluinen. En olekkaan aikaisemmin tehnyt mitään tilkkutyöksi laskettavaa. Oli mukava tallentaa kirjoen raskausajan lempinimiä vauvalle peittoon. Kuvia oli turkasen hankala saada tähän pimeään vuodenaikaan. Jyrkässä valossa ryppyisyys korostuu, mutta onko tuo nyt niin nuukaa.







Nuttu nro 2

Tekaisin nyytille toisenkin nutun. Otin jonkin verran mallia tästä ohjeesta, mutta sävelsin aika paljon silmukkamäärissä. Lopputulos on hieman hassun mallinen; lyhyt ja leveä. Lisäksi tuo tulee varmaan olemaan nyytille sopiva vasta joskus vuoden päästä, ellei satu käymään niin, että vauvani on jättiläismäinen syntyessään. Lankana käytin Novitan Nallea.







Alpakkainen nuttu

Viime viikolla valmistui tulevalle nyytille oma alpakkainen nuttu. Väri on vanha lempparini sinapinkeltainen. Lankana Dropsin Alpaca, josta tein aikanaan itselleni pipon ja toverin pikkuiselle sukat. Suloiset napit löytyivät Itäkeskuksessa sijaitsevasta lanka- ja ompelutarvikekaupasta (en muista nimeä, olisiko joku Tikki? Siksakki? tms). Ohjeen nuttuun löysin täältä. Muuntelin hieman silmukkamääriä sieltä täältä, että sain aikaiseksi tarpeeksi pienen tekeleen. Saattaa olla, että joudun vielä hieman fiksaamaan tuota huppua, sillä se jäi jotenkin ahtaan oloiseksi. Neuloin kaksinkertaisella langalla, sillä halusin nutun olevan mahdollisimman pehmeä ja lämmin, ettei pikkuisen poloisen tarvitse palella sitten helmikuun pakkasilla.




Parvekekukkia

Voi veljet, kuinka tykkäänkään siitä, että asunnossamme on parveke. Ensimmäistä kertaa elämässäni saan laittaa parvekkeelle kukkia vuodenaikojen mukaan. Kesällä parveketta hallitsivat pinkit ja lohenpunaiset pelargoniat. Toissa viikolla vein ne ullakolle talvehtimaan ja hankin tilalle kanervia. Tervetuloa talvi!

Parvekkeen kesä

Parvekkeen syksy

Pesänrakennusta

Viime viikolla se sitten alkoi. Pesänrakennusvietti. Sain päähäni, että ruokapöytämme ja tuolimme on maalattava. Ja sen piti tapahtua nyt, eikä heti. Marssin Starkkiin ja ostin maalia. Koko päivän sudittuani sain valmista. Ruokailutilan ilme kirkastui kertaheitolla!

Lähtötilanne.
Tummanruskeaksi petsattu pöytä, johon Fedja on tehnyt omat puumerkkinsä.

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen meinasi tulla itku. Voiko tästä ikinä tulla hyvä?

Muistoja Fedjasta.

Tuo maalitela oli eri kätevä.

Tuoleihin valitsin hieman eri sävyn kuin pöytään, jotta lopputulos ei olisi liian tylsä.


Ta-daa!

Kyllä nyt kelpaa!

Puhdekoomasta palautumista

Niinkuin jo aiemmin mainitsin on kesääni mahtunut paljon myllerrystä, eikä aikaa ja energiaa ole löytynyt blogia päivittää. Myös kaikki käsityöt ja puhdehommat ovat olleet aikalisällä. Nyt vihdoin alkaa olla olo semmoinen, että tekee mieli kaivaa puikot ja langat esiin ja pistää kutimet sauhuamaan. Päätin lämmitellä neulontalihaksia aloittamalla villasukista. Ostin jo viime talvena Oulunkylän lankakaupan alennuskorista herkullisen pehmoista vaaleanpunaista Jade-lankaa. Lanka on 70% villaa ja 30% alpakkaa. Sukan varteen tein Cornwallilaista ristikko-kuviota, jonka löysin Mary Webbin Pieni Suuri Neulekirjasta. Sopii mielestäni mainiosti sukan varteen luomaan mukavaa muhkeutta ja muhkuraa nilkkoja lämmittämään.



































Näistä kuvista selvinnee, mikä se nyt niin kovin on elämää pistänyt myllerrykseen... <3



Puolukkapuuro

Täällä ollaan taas. Tovi ehti vierähtää blogin ollessa aivan oman onnensa nojassa. Kevät ja kesä olivat elämässäni yhtä myllerrystä ja viimeisimpänä mielessäni oli piskuinen blogini. Nyt on kuitenkin taas korkea aika tarttua toimeen!

Männä viikolla vierailimme isäni tykönä ja kotiin tuomisiksi antoivat meille läjän puolukoita. Ihania puolukoita! Niinpä meillä onkin nyt nautittu useana iltana iltapalaksi maan mainiota puolukkapuuroa. Ohje on hyvin simppeli:



Puolukkapuuro (a.k.a.Vispipuuro)

1l vettä
1,5 dl tummia mannasuurimoita
3dl (tai vähän enemmänkin) puolukoita
1dl (tai vähän vähemmän) intiaanisokeria
ripaus suolaa

1. Sekoita puolukat, sokeri ja suola veteen kiehumaan. 2.Veden kiehuessa, vatkaa mannasuurimot hiljalleen joukkoon. 3. Keitä puuroa noin 7min hiljakseen, välillä sekoittaen. 4. Anna puuron jäähtyä (malttamattomat jäähdyttävät puuroa kylmävesihauteessa tiskialtaassa) 5. Vatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi. Itse pidän eniten puurosta, jossa on vielä puolukan palasia joukossa, eikä rakennetta ole vatkattu liian vaahtomaiseksi, vaan jätetty sopivan paksuhkoksi. Loraus soijamaitoa päälle ja slurpsis!

















































Isä oli muuten suivaantunut Elämäni aakkoset-postaukseni kohdasta, jossa vitsailin, ettei minusta ole juurikaan kuvia lapsena otettu. Hän oli kaivanut esiin lisää dioja ja johan alkoi löytyä muutakin kuin pajunkissoja ja leskenlehtiä... Joten korjaus aiempaan viitaten; minun jättiposkiani ja olematonta nenääni on siis ikuistettu runsaasti.






Suomenlinna

Sunnuntaina teimme päiväretken Suomenlinnaan. Edellisestä vierailusta olikin vierähtänyt jo tovi. Aina saarilla käydessä sitä jotenkin yllättyy siitä, miten helppo ja nopea paikalle on päästä. Lautta vie näppärästi Kauppatorilta perille, vain bussilipun hinnalla. Kätevää!