Parvekekukkia

Voi veljet, kuinka tykkäänkään siitä, että asunnossamme on parveke. Ensimmäistä kertaa elämässäni saan laittaa parvekkeelle kukkia vuodenaikojen mukaan. Kesällä parveketta hallitsivat pinkit ja lohenpunaiset pelargoniat. Toissa viikolla vein ne ullakolle talvehtimaan ja hankin tilalle kanervia. Tervetuloa talvi!

Parvekkeen kesä

Parvekkeen syksy

Pesänrakennusta

Viime viikolla se sitten alkoi. Pesänrakennusvietti. Sain päähäni, että ruokapöytämme ja tuolimme on maalattava. Ja sen piti tapahtua nyt, eikä heti. Marssin Starkkiin ja ostin maalia. Koko päivän sudittuani sain valmista. Ruokailutilan ilme kirkastui kertaheitolla!

Lähtötilanne.
Tummanruskeaksi petsattu pöytä, johon Fedja on tehnyt omat puumerkkinsä.

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen meinasi tulla itku. Voiko tästä ikinä tulla hyvä?

Muistoja Fedjasta.

Tuo maalitela oli eri kätevä.

Tuoleihin valitsin hieman eri sävyn kuin pöytään, jotta lopputulos ei olisi liian tylsä.


Ta-daa!

Kyllä nyt kelpaa!

Puhdekoomasta palautumista

Niinkuin jo aiemmin mainitsin on kesääni mahtunut paljon myllerrystä, eikä aikaa ja energiaa ole löytynyt blogia päivittää. Myös kaikki käsityöt ja puhdehommat ovat olleet aikalisällä. Nyt vihdoin alkaa olla olo semmoinen, että tekee mieli kaivaa puikot ja langat esiin ja pistää kutimet sauhuamaan. Päätin lämmitellä neulontalihaksia aloittamalla villasukista. Ostin jo viime talvena Oulunkylän lankakaupan alennuskorista herkullisen pehmoista vaaleanpunaista Jade-lankaa. Lanka on 70% villaa ja 30% alpakkaa. Sukan varteen tein Cornwallilaista ristikko-kuviota, jonka löysin Mary Webbin Pieni Suuri Neulekirjasta. Sopii mielestäni mainiosti sukan varteen luomaan mukavaa muhkeutta ja muhkuraa nilkkoja lämmittämään.



































Näistä kuvista selvinnee, mikä se nyt niin kovin on elämää pistänyt myllerrykseen... <3