Juhlintaa

Viime vuonna tähän aikaan, juhlittiin valmistumistani kätilöksi. Juhlieni aamuna oli pääni pyörällä valmistumisen ilon lisäksi myös siksi, että raskaustesti näytti positiivista. Olin siis omissa juhlissani vallan hämmentynyt ja tavattoman onnellinen pienen salaisuuteni kanssa. Juhlista en oikein muista muuta kuin tuon hämmennyksen tunteen ja sen, että Britakakku on maailman parasta kakkua, mutta vaikeinta tehdä, jos ei muista, että marenkia tehdessä pitää kananmunavaahtoon lisätä sokeria hitaasti ja vähän kerrassaan, eikä kerralla kaatamalla.

Onnea kaikille teille, jotka juhlitte valmistumista tänään!

























Itse tekemisen riemusta

Kutimointia -blogin Liina kirjoitti ihastuttavasti omasta äidistään ja heidän yhteisestä rakkaudestaan käsitöihin. Tästä inspiroituneena halusin minäkin kirjoittaa äidistäni ja ylpeillä hänen kauniilla neulomuksillaan.

Tämä äitini neuloma ihana mekko oli talvi-tytöllämme päällä kastetilaisuudessa.


Kuten Liinalla, minullakin suurin käsitöiden pariin kannustaja on ollut aina äitini. Niin kauan kuin muistan, on äidillä aina viimeistään syksyn tullen alkanut bambuiset kutimet sauhuamaan. Äidilläni on pettämätön tyylitaju ja silmää kauneudelle. Hänen neulomuksensa ovat aina kauniin harmonisen värisiä ja neulomuksen saajan mieltymykset huomioonottavia. Äidin tekemät villasukat ovat usein kauniin harmaita, juuri niinkuin käyttövillasukkien mielestäni kuuluukin.




Nyt, kun olen itsekin äiti, tuntuu ihanalta ajatella, että voin jatkaa sukumme perinnettä ja kannustaa vuorostani omaa tytärtäni käsitöiden pariin. Äitini äiti, mummini, on myös ollut valtavan taitava neuloja ja virkkaaja. Äidin-äidin-äitini, Anna-mammani, oli taitava ompelija ja muutenkin kaikessa hurjan näppärä käsistään. Haluan kasvattaa tyttäreni arvostamaan käsityötä ja omaa käden jälkeä. Itseltäni kukaan ei ole koskaan vaatinut näpertelyä, vaan esimerkillä on osoitettu, miten mukavaa onkaan tehdä kaikkea itse. Minua on aina jaksettu kannustaa omien käsitöiden tekemiseen ja kaikkea tekemääni on aina ihasteltu, niin että olen saanut olla ylpeä itsestäni ja töistäni. Niinpä Kerttukin saa halutessaan aina tonkia minun lankavarastojani ja heti kun vaan puikot pysyvät kädessä opetan häntä mielelläni neulomaan, jos hän vain itse niin tahtoo. Jokunen vuosi sitä saadaan kuitenkin vielä odotella.

Tämä äitini Kertulle neuloma palmikkoneule on maailman ihanin!



Odotellessa ei kuitenkaan ole epäilystäkään siitä, etteikö Kertulla olisi kauniita neuleita aina vaatekaapissa, sillä hänellä on melkoinen joukko taitavia ihmisiä takanaan. Oman äitini lisäksi ihania neulomuksia ja käsitöitä Kerttu on saanut myös J:n näppärältä äidiltä ja isäni taitavalta vaimolta. Mummini ei enää pysty itse käsitöitä tekemään, mutta itse tehtyä arvostavana hän on lähettänyt Kertulle pehmoisia paketteja, joita on teettänyt osaavilla ystävillään.

Nämä ihanat menninkäis-villapöksyt äitini neuloi hyvissä ajoin jo ennen Kertun syntymää.

Myös isäni on hurjan taitava käsityö-ihminen. Hän on taitavin puuseppä/talonrakentaja/veneentekijä kenet tiedän. Toivonkin, että hän ehtisi tehdä Kertulle oman keinuhevosen, niinkuin teki minulle ja veljellenikin, ja tulevaisuudessa opettaisi Kerttua veistämään kaarnaveneitä ja rakentamaan linnunpönttöjä. Toivon, että isäni onnistuisi välittämään myös Kertulle ajatuksen siitä, että kaikkea voi tehdä itse, kun vaan rohkeasti uskaltaa kokeilla.


Kertun kirjoneulesukat

Löysin käsityöjemmastani kirjoneulesukat, jotka tein Kertulle jo ennen hänen syntymäänsä. Ne olivat jääneet päättelemättöminä unohduksiin. Nyt sain sukat valmiiksi ja ne ovakin juuri sopivan kokoiset.